Moro mussukat.
Olen viime vuosina , tai koko elämäni sellaisessa oravan pyörässä,
niin kuin varmaan moni muukin.
Elän nyt vaikean masennuksen aikaa, jota onneksi hieman lämmittää tuorre, mutta rakas mies ystäväni. Kuitenkin tuo elämäni on Pistänyt minut kirjoittamaan ajatuksiani paperille ja ajattelin niistä jokusen kokeilla tänne laittaan. En laadusta niinkään osaa sanoa, mutta ajatusta on ja paljon. Niin ja jos huomaatte, että kirjoituksissani on kirjoitusvirheitä ei se ole kovin uutta, sillä lapsena jo minulla todettiin luki häiriö. mikä tietenkin vaikuttaa kirjoitteluun. mutta uskon, että saatte kyllä selvää. ja kun asiat tulee runoissa, niin tuskin kukaan niistä kuolee.
Muutenkin täs maailmassa pitäisi olla, niin järin viisas koko ajan. Ja uskokaa tai älkää lastenkodit, koulukiusaukset, hyväksikäytetyn, kotinsa menettänyt, masennus kierteessä ja sen seurauksena lapsensa parempaan kotiin hetkellisenä antaneena, (omille vanhemmille, jotka ovat omia sijais vanhempiani.) jotta asiani saisin kutntoon. niin sanon, että se on vaikeaa. masennus, kun vie moni sen varmaan tietää, ei silloin kaipaa kovin moni mutkaisia keinoja saada apua, mut ei ensin pitää soittaa yhteen paikkaan, josta sanotaan soita tonne ja hyvin toden näköisesti näin käy ainakin 5 kertaa, kunnes huomaan puhelimen saldon olevan lopussa. juokset toimistojen välillä viemään miljoona eri lippua ja lappua. vaikka kyseisillä paikoilla ihan varmasti on faxit sun muut, mut kun niistäkin joutuu pulittaa. Pyrögratia pyörät on, niin solmussa ja ruosteessa, ettei niistä ymmärrä, moni lukenutkaan yhtään mitään. ja sit ihmetellään, kun ei saa itsestään mitään aikaseksi, kun haet apua lääkäristä. työntää . ne sulle vain pillereitä. vahvuudet mulla sitä luokkaa, jos niitä popsin on sama, kun vetäisi kaksi pulloa kossua, sekava olo ja sen jälkeen nukkuu kuin tukki, mut monta päivää. Avopuolen lääkärin olen tämän vuoden aikana tavannut kerran, vaikka aikaa olen pyytänyt vaikka kuin usein, mutta sairaan hoitajaa melkein kaksi kertaa kuussa. ja nyt kun asuin nimeä mainitsemattomassa kodittomien asuntolassa, he olivat hukanneet hyvin tärkeän kirjeen, jossa ilmeni, että mulla on lakkautettu sairauspäiväraha. ja senkin sain vasta tietää, kun pyysin erään viran omaisen auttaa ja selvittää asiaa. voin sanoa, että pää melkein räjähtää tätä kirjoitellessa, joten toivon, että tästä jotain hyötyä olisi, kun ystäväni mulle mainitsi. Tuli hieman pitkä alku teksiti, mut kun asiaa piisaa ja paljon. tähän loppuun laitankin tämän päivän innoittaman runoni perään.